Oli jo ilta ja lasten nukkumaan meno aika. Yllätäen poikamme ponkaisee olohuoneeseen ja huuttaa, että takapihalla on joku vieras koira!! Olin kuin puusta pudonnut katsellessani takapihallamme pyörivää bordercollieta...

Onneksi vaimo ennätti pihalle ja sulkea takapihan oven ennen kuin Rontti havaitsi tunkeilijan takapihalla. Ilmettä voisi kuvailla sarjakuvapiirrosten härällä jolla silmät ja sieraimet pullistuvat.. Pienoinen ihme oli miten ylipäätään koira oli päässyt aidatulle pihallemme. Sopiva kolonen löytyi aidastamme remontin takia irroitetusta laudasta, josta collie oli itsensä ujuttanut pihallemme. Ja huipennukseksi vaimo havaitsi koiran olevan juoksuinen narttu. Tässä kohtaa ei ollut epäselvää kuka oli menossa ja minne, pelastukseksemme koitui koira-aitaus jonne saimme vierailevan tähtösen tungettua hetkeksi. Vaimo lähti etsimään kadulta josko joku olisi kadottanut koiransa. Kadulla vastaan tuli kaksi poikaa pyöräillen jotka tunnistivat koiran omakseen. Koira oli karkaillut lähistöllä olevasta talosta aiemminkin juoksujen aikaan. Poika selitti, että noin se vaan aina tekee...

Kerroin mielipiteeni moisesta koiran pitämisestä ja bordercollien onneksi Rontti ei ollut takapihalla, koska muuten olisi narttu saanut elämänsä kyydit ja tuloksia olisi voitu ihmetellä muutaman kuukauden päästä. Hmmm, mikähän olisi tämä uusi rotu ollut nimeltään?? Rottcollie vai borderweiler... 

Vietimme taas perinteisen viikonlopun koiraharrastuksen parissa. Tänä vuonna maastolajin vaihdon johdosta osallistuimme jälkiryhmään. Kouluttajana oli tuttu kouluttaja muutaman viikon takaa. Perjantai ilta meni oikeastaan muodollisuuksiin ja koiran lenkittämiseen, niin ja tietysti illan viettoon.....

Ensimmäisenä päivänä sää suosi koiria, aamulla satoi vielä ja lämpötilakaan ei onneksi noussut kovin korkealla. Ainoa ikävä puoli oli päivän aikana tullut ukkoskuuro, jonka aikana allekirjoittanut oli tietenkin kaverin jälkeä varmistamassa. No onneksi se oli vettä vain, mutta olo oli kuin uitetulla koiralla, kun vihdoin jälki oli ajettu. Ensimmäisenä päivänä keskityimme ajamaan peltojälkiä, joista ensimmäisellä sattui muutama työtapaturma jotka ilmeni sen jälkeen olimme päässeet jäljelle. Ensimmäinen moka oli se, että kaikki kulkivat tallaamilleen jäljille samaa reittiä pitkin. Tietenkin Rontti aloitti jäljestämisen autosta tultuaan ja sai kuononsa eteen uran mistä oli hajuja valittavana. Toinen onnettomuus oli se, että tekemämme jäljet oli liian lähekkäin toisiaan. Siinäpä oli epäonnistumisen ainekset koossa.. Rontti jatkoi paalulta oman jäljen jäljestämistä hetken aikaa kunnes tuli hieman haasteellisempi kohta jossa jäljet olivat lähekkäin toisiaan ja vanhan hakukoiran nousi iri maasta. Samalla kuonoon tunkeutui viereisen jäljen hajut, jota Rontti myöhemmin pysähtyi useaan otteeseen nuuhkimaan kuono ilmassa.. Loppu jäljestä menikin enempi pakolla ajamiseen.. Iltapäivällä olimme asiassa viisaampia ja pyysin muita tekemään jälkensä riittävän kaus jottei vastaavaa "käpyä" pääsisi sattumaan. Ajoimmekin mallikkaasti n. 250 metriä jälkeä!

Toinen päivä oli pyhitetty metsäjäljelle josta yksi aloitteleva koirakko kieltäytyi, no joka tapauksessa polkaisin jäljen metsikköön jossa oli vaihtelevaa maastoa. Matkaa jälkelle kertyi n. 200 metriä, joka on pisin ajamamme jälki. 1½ tuntia vanhaa jälkeä lähdimme ajamaan puolen päivän helteessä. Alku lähtikin hyvin, mutta hakukoiran elkeet oli havaittavissa vaikean paikan tullen. Saimme työvoiton jäljestä ja saimme ajettua loppuun. Fiilikset ei olleet parhaat, mutta jos suoritusta verrataan siihen että olemme ajaneet jälkeä vasta n. 20 kertaa oli suoritus hyvä.

Tänään oli siis kotiin lähdön aika, joka oli hyvä asia siihen nähden ettei öisin Rontti tai minä ollut nukkunut parin tunnin pätkiä enempää. Loppukahvin yhteydessä jokainen kouluttaja palkitsi parhaan tsempparin ja yllätyksekseni saimme kouluttajaltamme kunniamaininnan ja palkinnoksi motivaatiopatukan. Palkitsevinta oli myös se, että vanhat konkari joilla on SM ja PM- tason koira ollut tulivat kertomaan ettemme ole aivan toivottomia ja pyysivät mukaansa treeneihin. Jonkinlainen yhteinen mielikuva oli heillä myös siitä, että kesän riittävän jälkiharjoittelun jälkeen voisimme harkita syksyllä jälkikisoja. Ei tässä auta muu kuin treenata kesä tiukasti ja katsoa syksyllä tilannetta josko vihdoin irtoaisi koulari maastolajista.

KUN KOKO TALVI OLTIIN TREENAILTU HAKUA JA SIINÄ EI PÄÄSTY ETEENPÄIN TEIN PÄÄTÖKSEN LOPETTAA HAKU TOUHUT TOISTAISEKSI KOSKA RONTIN MOTIVAATIO EI AINAKAAN PARANTUNUT PRÄSSÄÄMISESTÄ. KUITENKAAN HYVÄ KUNTOISTA KOIRAA EI VIITSINYT SOHVAPERUNAKSI LASKEA JOTEN EI MUUTAKUIN JÄLJELLE.

ENSIMMÄINEN JÄLKITREENI OLI MAKKRAJÄLKI, JOKA MENI LENNOKKAASTI JA MUISTUTTI TAAS ETTEI RUOKA OLE AHNEELLE KOIRALLE HYVÄKSI JÄLJELLÄ. SEURAUKSENI HILLITÖN TOHOTTAMINEN MAKKARAN HAJUN PERÄÄN. SEURAAVA JÄLKI OLI MYÖS PELLOLLE TEHTY JA JÄLJELLÄ OLI MUUTAMA KEPPIKIN. KOSKA JÄLJESTÄMINEN OLI TARKKAA JA NOPEAA, PÄÄTIN SIIRTYÄ METSÄÄN PAREMMALLE ALUSTALLE JA PÄÄTIN PIDENTÄÄ AIKAA PUOLESTA TUNNISTA TUNNIN VANHAAN JÄLKEEN, JOKA MENI IHAN KOHTUULLISESTI. TUNNUSTETTAKOON, ETTÄ ITSE TULI AHNEHDITTU LIIKAA TEKEMÄLLÄ 50 METRIÄ PITKÄN SEKÄ MUTKAISEN JÄLJEN. NO TIETÄÄPÄHÄN SEURAAVAN JÄLJEN PITUUDEN JA KUINKA VANHA SE PITÄÄ OLLA. TOIVOTTAVASTI LOPPUKESÄSTÄ OLLAAN PÄÄSTY ½ KILSAN JÄLKEEN JOLLOIN VOISI MIETTIÄ ENSIMMÄISIÄ KISOJA...ETTEI TAAS OLISI ISÄNNÄN TAVOITTEET TAIVAISSA..

KUTEN KUVASTA NÄKYY, KAIKKEA SE KOIRA SAAKIN "KÄRSIÄ" LAPSIPERHEESSÄ

Hmm. Tässä vihjeitä:

1. Illalla se oli leivottua ja jätetty pöydälle koristeeksi..

2. Aamulla se oli poissa..

3. Jäljelle oli jäänyt pieniä murusia..

4. Muistona limaisena matossa oli koristeena käytetty ranskan pastilli...

 

NIIN SE OLI SIIS PIPARKAKKUTALO!! YÖN AIKANA SE MYSTISESTI KATOSI..

EPÄILYKSET KOHDISTUVAT KUVASSA OLEVAAN KOIRAAN, JOLLA OLI AAMULLAKIN MURUSIA TURKISSAAN!

 

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE JA ERITTÄIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2007.